Teeblogi

Muistan kun näin muutama vuosi yhden kaverini käyttävän ajastinta teen valmistamisessa. En ollut ihan vakuuttunut laitteen tarpeellisuudesta niinkin yksinkertaisen asian kuin kupillisen teetä yhteydessä ja koko touhu tuntui jotenkin vähän liian tiukkapipoiselta ja ristiriitaiselta teehetken ydinluonteeseen nähden; toki teehen liittyy enemmän rentous kuin sekunteihin tuijottaminen. Nyt olen kuitenkin myös itse hankkinut ajastimen – mitä tapahtui? En käytä rannekelloa eikä minulla ole myöskään keittiössä kelloa ja nyt kun teevalikoimani käsittää monta eri laatua, jotka vaativat eri haudutusaikoja, niin huomasin tarvitsevani paremmin tavan mitata aikaa kuin satunnainen vilkaisu tietokoneen kelloon, joten hankin Prismasta noin viisi euroa maksavan keittiöajastimen. Nyt kun olen päässyt ennakkoluuloistani ajastimeni käytön suhteen niin olen todennut sen olevan loistava apu hyvän teen valmistamisessa. Tee ei ole sekuntipeliä – 10 sekunnin ylihaudutus ei ole katastrofi, mutta ajastimen tärkein ominaisuus on, että se kertoo totuuden. Aikaisemmin olen hauduttanut teetä mutu-asenteella elikkä olen arvioinut ajan kulumisen päässä – usein tehden samalla muita asioita, kuten vaikka voileipiä. Nyt “ajastinaikana” olen huomannut, että nämä arvioinnit menevät helposti metsään. Kun vanhalla tuntumalla tuntuu, että tee on varmaan jo hautunut viisi minuuttia, niin ajastin näyttää usein ehkä vain kolmea minuuttia, joten ajastimen avulla syntyy oikeasti parempaa teetä, koska se hautuu juuri sopivan ajan. Samoin ajastin on hyödyllinen kun kokeilee eri teelaaduille omaan makuun sopivia haudutusaikoja. En oikein ymmärrä, miksi ajastimen käyttö oli tämmöinen kynnyskysymys minulle teen valmistuksessa – esim riisin ja pastan kanssa otan aina aikaa, enkä ole koskaan nähnyt siinä mitään omituista. Joten vaikka elämä olisi muuten boheemia, kannattaa teetä valmistaessa pitää ainakin toinen silmä kellossa ja voin luvata, että tuloksena on nautinnollisempi teehetki.

Yksi teejuonnin mukavia puolia on että alkuun pääsee todella pienellä investoinnilla. Verrattuna vaikka kahviharrastukseen, jossa hyvän espresson kotona valmistamiseen vaaditaan useimpien satojen eurojen laitehankintoja (mylly+keitin), teen ystävä selviää huomattavasti pienemmällä budjetilla. Kuvissa on minun välinearsenaalini; teekannu ja kaksi mukihaudutinta. Teekannu on ehdottomasti tärkein hankinta, koska siinä tulee parasta teetä. Minulla ei ole erityisiä mielipiteitä tai suosituksia materiaalin suhteen – kannattaa ostaa sellainen mistä itse pitää. Läpinäkyvät lasikannut tuntuvat olevan tällä hetkellä suosittuja ja ne ovat siinä mielessä hauskoja, että lehtien avautumista ja hautumista pystyy seuraamaan. Oman kannuni olen ostanut yli kaksikymmentä vuotta sitten kiinalaisesta kaupasta Helsingissä ja se on palvellut minua hyvin koko tämän ajan. Uusin hankintani ovat mukihauduttimet (en ole ihan varma suomenkielisestä nimestä – englanniksi se on “infusion basket”, haudutuskori ei kuulostanut hyvältä, joten päätin ristiä ne mukihauduttimiksi…), jotka ovat mielestäni oikein mainioita. Ne ovat täydellinen ratkaisu tilanteisiin kun haluaa yhden kupin teetä ja ei voi/ehdi/jaksa käyttää teekannua. Koska ne ovat melkein itse teemukin kokoisia, niin teelehdillä on paljon tilaa avautua ja liikkua hautumisen aikana, mikä on tärkeää lopputuloksen kannalta (samasta syystä erilaiset teekuulat ja -pallot ovat melko turhia – lehdillä ei ole niissä yksinkertaisesti tarpeeksi tilaa laajentua). Kansi pitää teen kuumana hauduttamisen aikana ja toimii kätevänä alustana hauduttimelle jälkikäteen. Kokonsa ja painonsa puolesta mukihauduttimia on myös helppo käyttää töissä ja matkoilla. Minulla on kaksi erilaista mallia – englantilainen Chatsford (ruskea) ja saksalainen Finum (musta). Ne maksavat noin viisi euroa kappale – hankin omani Uptonilta. Jostain syystä pidän enemmän Chatsfordista, mutta Finum toimii ihan yhtä hyvin. Periaatteessa tässä ovat kaikki välineet, mitä hyvän teen valmistamiseen ja harrastamiseen tarvitaan. Tosin jos haluaa tutustua lähemmin kiinalaiseen tai japanilaiseen teekulttuuriin, niin on olemassa kokonainen maailma niihin liittyviä tarvikkeita, mutta ne vaativat jo ihan oman postauksensa.

One of the nice things about making tea is the modest investment required to get started. Compared to coffee, where you need to buy machinery for hundreds of euros to be able to make a decent cup of espresso at home, tea lovers get away with a far smaller budget. Shown above is my kit – one teapot and two infusion baskets. I think teapot is the most important thing you need to purchase because it simply makes the best tea. I don’t have strong opinions about the material – buy whatever you think looks nice. Glass teapots seem to be popular at the moment and they’re fun because you can follow the infusion process. I bought my pot over twenty years ago from a Chinese shop in Helsinki and it has served me well all this time. My latest purchase are the infusion baskets, which I think are great. They are the perfect solution when you just want one mug of tea and are too busy/lazy to use a teapot. Because they are almost the size of a mug there is plenty of room for the leaves to open up and move around, which is important for the end result. The lid keeps the tea warm while brewing and doubles as a handy saucer for the basket afterwards. The baskets are also easy to carry around making them ideal for work and travel use. The brown basket comes from the English company Chatsford and the black one from the German company Finum. For some reason I like the Chatsford basket better but Finum works just as well. They cost about five euros and I bought mine from Upton. Basically this set is everything you need for making a perfect cup of tea and the only necessary “hardware” required. However, if you want to go deeper into Chinese or Japanese tea culture there is a whole world of additional teaware you might want to consider but that is another story…